Mulla on sydän
ja se toimii
ja takkuinen tukka mutta
hiukset kuitenkin

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Näin minä vihellän matkallani




Kun saavuimme Bosniasta Kroatian puolelle , ajoimme korkealle  uskomattoman upealle paikalle.

Nuo maisemat olivat jotain niin henkeäsalpaavaa, kauneutta silmänkantamattomiin.

Muistan tuon hetken hyvin elävästi, kun katselin tuota vihreyttä häkeltyneenä... voiko tämä olla tottakaan että todella olen täällä vai uneksinko vain?

Muistan sen onnen ja hyvänolon tunteen, se on sellainen olo jota kohti haluan tavoitella tälläkin hetkellä.

Ehkä ensimmäistä kertaa oikein todenteolla näitä kuvia katsellessani kaipaan takaisin tuonne, oi kaunis Kroatia...

Kaiken tämän kylmän kaamoksen keskellä, hyppäisin mieluusti ensimäiseen lentokoneeseen, ihan mihin vain, jonnekin lämpimään pois täältä.










Tahdon uudet silmät,
joilla näen kauemmas.
Pihan yli vuorille
ja niiden lävitse



9 kommenttia:

  1. No huhhuh joissaki kuvissa tuo paikka näyttää oikeesti ihan joltaki satumaalta!

    VastaaPoista
  2. Ihan mukava postaus, kauniita kuvia. Lukiessa pistää mieleen, että kovin on suunta toisaalla, vaikka onnihan on tässä ja nyt- kaikki täyden täydellisesti. Suomen kaunis, psykedeelisen kirjava ruska, satoaika lähes parhaimmillaan jne. Onhan joka hetki hieno ja arvokas, ja täynnä mahdollisuuksia..täytyy vain kuunnella itseään- mikä olis just nyt mulle hyväksi- jos jotain on hyvä tehdä. Onhan mukava kertoa omista tekemisistään ja fiilareistaan vaikkapa blogissa ystäville ja samalla mahdollistaa se koko maailmalle, mutta onko se etu omalla henkisellä polulla, edistääkö se hyvää oloa, tuleeko ilo omasta sisimmästä, onko se se olemista läsnä...
    Asioita voi tirkistellä kovin eri näkökulmista, mutta läsnäolon, rauhan ja rakkauden merkeissä - Revitään kaikki syksystä ja elon hetkistä ilo irti.
    PEACE.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvin erilaisesta kommentista, vaikka en tosin ehkä täysin päässyt kaikessa sanomassasi sisälle pointtiisi :--D Minä itse kyllä ehdottomasti tunnen myös niin että joka hetki on hieno ja arvokas ja tässä hetkessä sinun kuuluu olla läsnä, ei murehtia mennyttä tai tulevaa, vaikka toki jokaista tulevaisuus voi joskus pelottaa ja menneet asiat hetkittäin mielessä pyöriä, ei sekään väärin ole. Kunhan ei jää pelon vangiksi ja murehdi jatkuvasti asiaa joka ei ole todellisuuttasi tällä hetkellä.
      En tiedä käynkö jotenkin hitaalla tällä hetkellä(jatkuvasti nousevan lämmön myötä) vai miksi en ihan sisäistänyt tämän lauseen tarkoitusta : ''Onhan mukava kertoa omista tekemisistään ja fiilareistaan vaikkapa blogissa ystäville ja samalla mahdollistaa se koko maailmalle, mutta onko se etu omalla henkisellä polulla, edistääkö se hyvää oloa, tuleeko ilo omasta sisimmästä, onko se se olemista läsnä...'' Blogi on minulle ikäänkuin päiväkirja, jossa en todellakaan kerro elämästäni kuin minimaalisen pienen siivun, tai jaan täällä ihan pienenpieniä menneitä ihania hetkiä ja muistoja kuvien merkeissä, pelkästään jo sen vuoksi että pidän valokuvaamisesta ja haluan jakaa kauniita kuvia, enkä voi enkä halua jakaa niitä reaaliaikaisesti, joten totta kai kuvissa näkyvät hetket ovat jo mennyttä. Kaikki rakkaani asuvat ympäriinsä Suomea ja ulkomaita, blogin avulla voin jakaa edes jotain ajatuksiani heillekkin, vaikka se onkin niin kovin minimaalista. Etenkin reissukuvien läpi käyminen on minulle erittäin terapeuttista ja niin monet rakkaani haluavat kuulla reissusta edes pieni tapahtumia ja nähdä kuvia paikoista joissa käytiin, en näe mitään väärää niiden julkaisemisessa tänne?(en usko että sitä kyllä tarkoititkaan että se väärin olisi, kukapa edes voi toiselle sanoa mikä on oikein ja väärin elämistä tai tekemistä) Tämä on yksi tapa toteuttaa itseäni, yksi luovuuden muodoista.
      Kaikki sellainen mitä rakastan tehdä edistää hyvää oloa ja joka aiheuttaa iloa tulee minun sisimmästä ja jos olet todella läsnä hetkessä, olet läsnä mitä tahansa teetkin, sillä mitä teet ei ole niin merkitystä.
      Oli elämäntilanne vaikeampi tai helpompi on hyvä tarkastella asioita eri näkökulmista ja aina juurikin sen läsnäolon, rauhan ja rakkauden merkeissä :)
      Nautitaan kaikesta ympärillämme loistavasta kauneudesta!

      Poista
  3. Ja sen vielä haluan sanoa, että ei suunta ole toisaalla, vaikka kaipausta tuntisinkin jotain reissukuvia katsellessani.

    VastaaPoista
  4. Tästä syksystä täytyykin otta kaikki ilo irti ja nauttia tuosta värienloistosta, syksy onkin aina ollut lempivuodenaikani :)

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutit päivääni kommentilla! :--)