Mä tajuta sain, että hetki on kaunis

Tulipas vietettyä ihanat kolme vuorokautta Tampereella!
Näin pitkän ajan jälkeen ihanaa keijutyttö Saraa ja hänen mielettömän upeita ystäviä.
Oli ihan mahtavaa saada viettää nyt vähän enemmän aikaa Saran kanssa, vaikka aika meni nyttenkin ihan liian nopeeta ja olisin helposti viihtynyt vaikka viikonkin pitempään siellä heidän luonaan!
Päästiin viimein vähän korjailemaan ja jatkamaan mun puutatskaa, saa nähdä saako kuva vielä värejäkin joskus :p!
Sain tutustua Saran ystäviin Monikaan ja Anttiin jotka on ihan huippuja tyyppejä, on nii mahtavaa et täs maailmas on niin paljo kivoja rakkautta täynnä olevia olentoja.
Koko viikonloppu oli täynnä rakkautta ja naurua.
Koin itseni todella tervetulleeksi ja osaksi porukkaa, en lainkaan ulkopuoliseksi.
Ihan parhautta.
Ei voi taaskaan tuntea muuta kuin iloa ja kiitollisuutta tutustuessaan tuollaisiin ihmisiin ja saadessaan viettää heidän kanssa unohtumattomia hetkiä, oppien aina jotain uutta.
Nautin niin olostani siellä etten edes muistanut ottaa juuri yhtään kuvia, täs on jotain ihan muutamia räpsyjä joiden laatu on aika huonoa, osa otettu puhelimella, mut on kai tää parempi ku ei mitään :)!

 

Jokainen sielu on kaunis,
talven tai kesän sävel on kaunis.
Ja laula jos tunnet tän onnen,
laula siellä tai tuolla tai täällä tai missä se on.

<3

Tahtoo nähdä ilmeet kaukomaan

Täällä nummessa on yhdet ihanat kalliot ja sen ympärillä kaunista metsää, mulla onkin usein kuvia sieltä täällä blogissa, varmaan siksi että käyn siellä lähes poikkeuksetta päivittäin
ja kuvailen siellä paljon.
Siellä on vaan niin kaunista, siel on nii hyvä olla, aina.
Tuolla oon kokenut pysäyttävimmät ja diipeimmät kohtaamiset luonnon ja oman itseni kanssa.
Se on ollut mun henkireikä pahimpina aikoina ja hetkinä kun oon ikävöinyt jotain kovasti, en usko et oisin selvinny kaikesta vaikeasta ilman tuota paikkaa.
Oon tuolla niin monet kerrat itkenyt, nauranut, tanssinut, laulanut, meditoinut, halaillut puita, juossut ja ollut vaan paikoillani ja tuijotellut pilviä.
Nuo kalliot on mulle niin tärkeä paikka, paikka johon oon halunnut mennä säännöllisesti, oli sit hyvä tai huono olla.
Saan tuolta niiin tajuttoman paljon voimia ettei sitä voi edes käsittää tai selittää ja parasta on et ne on niin lähellä mun kotia et pääsen sinne muutamissa minuuteissa, se on ihan älyttömän hienoa.
 En voi edes sanoin kuvailla kuinka paljon rakkautta tunnen tuota paikkaa kohtaan.
Siellä tuntee kaiken todella merkitsevän niin voimakkaasti, kaiken sen rauhan ja rakkauden, yhteyden luontoon.

Mä tunnen ojat, mä tunnen penkereet
Mä tunnen kuuset isoiksi kasvaneet
Mä tunnen talon jonka kaukaa nään
Seisahdun ja katselemaan jään 

Kulkekaa luonnossa, sieltä saa niin paljon.

Nautin joka hetken jälkeen lisää elämästä

Eräs kaunis aamu aurinko saapui vieraaksemme, voi sitä ilon, onnen ja energian määrä mitä siitä saakaan.
Toisaalta, ilman aurinkoakin tästä maailmasta saa niin paljon kaikkea tuota mahtavuutta jokainen päivä.
On niin ihanaa ja vapauttavaa riemuita kaikista pienistäkin asioista kuin lapsi joka on ihmeissään kaikesta siitä uudesta mitä kokee ja näkee, koen itsekkin näin vaikken enää ihan lapsi olekkaan, mutta lapsenmielisyydestäni en tule koskaan luopumaan.
En tiedä mitä muuta sanoa kuin että rakastan, rakastan ja rakastan.
Siinä se tärkein taisi tullakkin.

There's a fire starting in my heart

Rakkaus suureen elämään

Helouu kaikki ihanat olevaiset!

Me suunnattiin perjantaina Teemun kans kimppakyydillä etelä-savoon elikkä Mikkeliin Teemun veljen Tommin ja hänen tyttöystävänsä Annukan luo.
Vietettiin ihan tajuttoman ihana viikonloppu; otettiin rennosti, seikkailtiin Mikkelihoodeilla, ihmeteltiin kuinka paljon voi yhteen kaupunkiin mahtua hautausmaita, kastuttiin sateessa, musisoitiin, kummasteltiin väkkyrää puuta ja upeita vanhoja taloja, keskusteltiin paljon kaikesta maan ja taivaan väliltä, tutustuttiin toisiimme paremmin, tehtiin yhdessä hyviä ruokia, oli itkua ja oli naurua, ennen kaikkea tuli vietettyä taas yksi huikea viikonloppu joka oli täynnä positiivisuutta ja rakkautta.
Kuinka mahtavaa oli viettää viikonloppua niin samanhenkisten ihmisten kanssa ja kuinka rentouttavaa oli saada olla ihan oma itsensä juuri sellaisena kuin on ilman mitään paineita mistään.
Olisimme viihtyneet vielä paljon pidempäänkin heidän luonaan, mutta olen jo niin kiitollinen tuosta ajasta mitä yhdessä vietettiin ja olen tajuttoman onnellinen että saan tuntea tuollaisia ihmisiä.
Toivottavasti nähdään nuo ihanat peikkoset taas pian!<3
 Kuvien laatu ei todellakaan ole parhaimmasta päästä, mutta toivottavasti kiva tunnelma niistä silti välittyisi.

 



Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään