Elämä viel palkitsee

Vastoinkäymisistä huolimatta
on turvallista olla optimistinen
koska onni asustelee kaikilla meillä
omassa päässä

Rakkautta ja iloa kaikkien syksyyn!<3
Jos tänään ei aurinko paista, huomenna se jo pilkistää pilvien takaa.

Ota vastaan niiltä kehut, jopa nuhteet

Olin viikkoloppuna ihanan siskoni Ennin luona, lauantaina meidän seurassa oli myös äippämme, oli kivaa viettää aikaa pitkästä aikaa kolmestaan ihan vaan tyttöjen kesken!

Lauantaina oli ihan älytön tuuli! Ei mikään iha semihurja tuuli vaan oikeesti myrsky! 
Siitä huolimatta päätimme mennä nallikariin katsomaan upeaaa auringonlaskua. 

Oo kiitollinen, jos sul on perhe.
Jos näin et nää, et voi olla terve.
Näkee niin paljon kiittämättömyyttä,
jo ilman sairauksia tai työttömyyttä.
Se ei voi olla mitään muuta kuin tietämättömyyttä.
Loppuu leijuminen kun hakee syvyyttä.

Rakkaus tuntuu

Kukkuu! 
Nyt tulis vähä näiden reissupostausten väliin jotain muutakin kuvamateriaalia
(jollaisia ei kyl kauheesti tällä hetkellä löydy)!
Löysin kameran kätköistä kesäkuulta kivoja otoksia, jolloin seikkailtiin ihanan Annukan kanssa Mikkelin metsissä!

Voi sitä rakkauden määrää mitä tunnen tätä koirulia ja tuota mahtavaa tyttöstä kohtaa!<3
Ikävä nuita ihanuuksia!

 

Love those who
love you when
you have nothing
to offer but your
company

Näin minä vihellän matkallani

Kun saavuimme Bosniasta Kroatian puolelle , ajoimme korkealle  uskomattoman upealle paikalle.

Nuo maisemat olivat jotain niin henkeäsalpaavaa, kauneutta silmänkantamattomiin.

Muistan tuon hetken hyvin elävästi, kun katselin tuota vihreyttä häkeltyneenä... voiko tämä olla tottakaan että todella olen täällä vai uneksinko vain?

Muistan sen onnen ja hyvänolon tunteen, se on sellainen olo jota kohti haluan tavoitella tälläkin hetkellä.

Ehkä ensimmäistä kertaa oikein todenteolla näitä kuvia katsellessani kaipaan takaisin tuonne, oi kaunis Kroatia...

Kaiken tämän kylmän kaamoksen keskellä, hyppäisin mieluusti ensimäiseen lentokoneeseen, ihan mihin vain, jonnekin lämpimään pois täältä.

Tahdon uudet silmät,
joilla näen kauemmas.
Pihan yli vuorille
ja niiden lävitse

Bosnia & Hertsegovina

Nukuttuamme yön ulkosalla, jatkoimme matkaa kohti Krotian ja Bosnian rajaa, rajanylityskin oli melkoinen kokemus(mutta se onkin sitten ihan toinen tarina..)
Tässä siis postaus lyhyestä visiitistämme Bosnian ja Hertsegovinan puolella!

Aluksi olimme Hertsegovinan alueella, päädyimme pieneen kylään josta saimmekin katon päämme päälle.
 Hostellin pihassa pyöri tällainen ihanuus, jolla oli ''vähän'' väärät sääret ja purentakin miten sattuu, mutta meistä hän oli oikein valloittava.
Mariosta(näin hänet nimesin ;D) ja minusta tuli hyvinkin nopeaa oikein läheiset ystävykset.
Hostellin omistajat ja omistajien kaverit jaksoivat ihmetellä rastojani, koskettelivat tukkaani, nauroivat ja ottivat kuvia päästäni :--D
Se oli hauskaa ja hämmentävääkin.

Tässä video jossa me Marion kanssa hempeillään ja minä kuulostan ärsyttävältä sössöttäjältä:

Poijjat halusivat pystähtyä tien reunaan katselemaan kukkamerta ja muita kauneuksia.

Teemu ja kukkameri<3

Näitä kukkamerikuvia katsellessani, pohdiskelen olivatko nämä otettu vielä ennen Bosnian rajaa...
Joten aikajärjestys kuvien kanssa ei välttämättä ole ihan kohdillaan :--D pahoittelen.

Jatkettuamme matkaa Hertsegovinasta eteenpäin päädyimme Mostariin Bosnian puolelle.
Mielettömän kaunis kaupunki ja käsittämättömän ystävällisiä ihmisiä.
Bosniassa on muuten ihan älyttömän halpaa, huhhuh, siellä olisi helppo elää ainakin tämän asian puolesta.
Täytynee vielä mainita että ravintoloissa ruoka oli älyttömän hyvää ja monipuolistakin, sekin hyvin edullista laatuun nähden!
Vietimme Mostarissa yhden päivän ja yön, kierreltiin vanhaa kaupunkia ja yritettiin löytää majapaikkaa. Olimme netistä bonganneet kivan ja halvan oloisen hostellin ja saapuessamme Mostariin ja parkkeerattuamme auton tapasimme heti erittäin mielenkiintoisen miehen.
Mies tuli juttelemaan ja kyselemään tarvitsisimmeko apua, kerroimme ettivämme majapaikkaa, jolloin hän tarjosi omaa kotiaan, kertoi että asuu yksin ja hänellä on useampi huone kotonaan tyhjillään.
Pienellä varauksella päätimme kuitenkin lähteä katsomaan hänen kotiaan, se oli oikein siistin ja viihtyisän näköinen, eikä hän paljon hintaa olisi yöpymisestä pyytänyt.
Silti tuntui vähän hölmöltä lähteä ihan sinisilmäisesti luottamaan ensimmäiseen vastaantulijaan, emmehän tunteneet häntä lainkaan.
Kerroimme että haluaisimme kuitenkin käydä katsomassa sitä hostellia missä olimme ajatelleet yöpyvämme.
Hän lähti minun ja Mikon kanssa etsimään sitä, löysimme kyseisen kadun, mutta kukaan paikallinen ei tiennyt kyseistä majapaikkaa. Mies kyseli puolestamme paikan sijaintia, olimme hyvin ihmeissämme kun kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan siitä ja osa meistä epäilikin että entä jos mies vaan huijaa ja johtaa meitä harhaan(emmehän ymmärtäneet mitä hän puhui ihmisille bosniaksi,kroatiaksi tai serbiaksi?), jotta itse hyötyisi siitä että yöpyisimme hänen luonaan.
Jatkoimme kolmen kesken etsimistä ja kävimme kyselemässä myös muita majapaikkoja, Teemun ja Petterin ollessa vanhassa kaupungissa soittelemassa kitaraa ja tienaamassa sillä taskurahaa.
Mies iltamyöhään asti kulki meidän kanssa lukuisia kilometrejä(vaikka hänen jalkansa oli kipeä!)ja auttoi kaikessa tarvitsemassamme, illan päätteeksi hän ei ollut edes rahaa vailla, jota me hänelle siitä huolimatta annoimme, olihan hänen apunsa niin vilpitöntä.
Tuli todistettua taas se että heti jos joku onkin ystävällinen ja haluaa vilpittömästi vain auttaa niin automaattisesti aletaan pohtimaan:'''Mikähän koira tähän on haudattuna..?'' ja sitten huomataankin että eipäs mitään koiraa löydykkään, vain ystävällinen, avulias ja kiltti ihminen.
Lopulta löysimmekin kivan majapaikan, jossa minä, Teemu ja Mikko jaettiin huone.
Petteri päätti tänäkin yönä yöpyä ulkosalla.
Olisimme viihtyneet Mostarissa ja Bosniassa ylipäätänsäkkin huomattavasti pidempään mutta koska sinne oli luvattu viikkokausiksi pelkkää rankkasadetta, lähdimme ajamaan takaisin Krotiaan päin.

Vasemmalla tämä kyseinen auttavainen herra(jonka nimeä en millään muista..) ja hänen  vieressään Mikko.

Tässä oli siis kulkuneuvomme, pieni punainen paholainen johon me neljä ja aivan liian suuret kantamukset sullouduttiin!

Ikävä kyllä visiitistämme Bosnia & Hertsegovinassa kuvasaldo oli näin vähäistä... Emmehän siellä kovin useaa päivää viettäneetkään.
Osa näistäkin on puhelinkuvia, toivottavasti saatte edes murto-osan kiinni asioista joita koimme ja näimme!
Seuraavat kuvat tulevat olemaankin Krotian puolelta(osa kuvista matkaltamme saattaa kyllä olla Bosniankin puolelta, en yhtään muista missä kohtaa niissä kaikissa olemme menossa mutta väliäkö tuolla, kunhan maisemat ovat kauniit.)
Sellaista kiinnostaisi pieneltä lukijakunnaltani kysyä että ovatko nämä matkapostaukset mielestänne edes mielenkiintoisia?
Palautetta olisi mukava kuulla!
Näitä nimittäin on tulossa vielä jonkin verran, muunlaista minulla ei tällä hetkellä ole tarjottavana ja ainakin itselleni tämä on oikein hyödyllistä käydä edes osa reissusta tällä tavalla täällä läpi uudemman kerran :)