Mulla on sydän
ja se toimii
ja takkuinen tukka mutta
hiukset kuitenkin

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Vailla aurinkoo



Mun päivistäni  aurinko jäi pois.
Se häipyi samalla kuin sinäkin.
Nyt varjoissa mä liikun, palelen,
koleat illat ja aamutkin.

Vailla aurinkoo, sairaan yksin oon.
Vailla aurinkoo.

Taivas on aivan valoton.
Loista kuukaan ei, kuka hohteen siltä vei?
Ja kuinka käy, jos sinua ei näy ja pimeys peittää maan?
Ja pimeys peittää maan.

En ilman sua nyt osaa suunnistaa.
En tiedä minne lähteä,
Tuu takaisin ja valaise mun maa.
Seuraan sua kuin tähteä.

Vailla aurinkoo, sairaan yksin oon.
Vailla aurinkoo.





tiistai 15. marraskuuta 2016

Ja minä nousen vaikka putoan


Voi rakas blogi ja rakkaat blogin lukijat. <3
Oikeesti heinäkuussa olen viimeksi postannut?!
Mun kamerassa on vikaa enkä kesän jälkeen oo voinut kuvata, enkä oo saanut aikaseksi hoitakaan sitä asiaa, vaikka se varmaan olisi korjattavissa oleva asia.

En oikein tiedä mitä sanoa tänne, en oikein tiedä edes jatkaako enää tän blogin parissa, ehkä sitten kun taas on valokuvia mitä jakaa..
mutta jatkanko tätä blogia vai teenkö täysin uuden?
Se jäänee vielä mysteeriksi.

Mun elämässä on tapahtunut paljon viimeisen parin vuoden sisään, on ollut suoraan sanottuna aika helvetilliset pari vuotta, vaikka niihin on mahtunut myös paljon kaikkea hyvää.
Nyt odotan uutta parempaa aikaa ja on kai se jollain tasolla jo alkanutkin.
Muutosten tuulet on ollut ilmassa jo pitkään, mutta nyt on tapahtunu jotain suurta mun elämässä.

Oon muuttanut omaan asuntoon Unan kanssa tuossa pieni hetki sitten, oon jättänyt taakseni ihmisen jonka kanssa oon jakanut ja kokenut ilot ja surut viimeisen viiden vuoden aikana.
Ihmisen joka on ollut koko mun elämä ja perhe kaikki nämä vuodet.
Nyt oon alottanut puhtaalta pöydältä, yhtä aikaa rikkinäisempänä ja yhtä aikaa ehjempänä kuin koskaan.
Nyt on mun aika keskittyä itseeni, kohdata omat möröt ja muu maailma vain omilla jaloilla seisten.

Päivä kerrallaan kohti valoisampaa aamua.

Rakkaus, ehkä vielä toinenkin
Hän saapuu vaikka yksi lähtikin
On huomen jotain jota aavistin
Tänään
Herään ehkä vielä toivunkin
Ja toivon, joskus vielä uskonkin
Se saapuu lohtu jonka aavistin
Tänään
Kun minä käännyin olit poissa
Vain varjosi tavoitin
Se minut kätteli koruttomasti neuvoi että nousisin
Kun minä käännyin olit poissa, olit poissa
Jalat vahvistuvat, jalat kantavat
Vaikka illat tuhlaa, aamut antavat
Ja minä nousen vaikka putoan
Nousen vaikka putoan
Kun minä käännyin olit poissa
Vain varjosi tavoitin
Se minut kätteli koruttomasti
Neuvoi että nousisin
Kun minä käännyin olit poissa
Vain varjoas hipaisin
Se sinut saatteli selittämättä
Kielsi että seuraisin

Kun minä käännyin olit poissa, olit poissa

Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon joskus vielä uskonkin
Se saapuu, lohtu jonka aavistin
Tänään

Sillä päivä se on kaunis





Me ollaan vihdoinkin vapaita.



lauantai 30. heinäkuuta 2016

Pääkoppa kolmanten jalkan me mennää



Uusia söpöjä rottakavereita, festarointia, jätkäjätkien huikee keikka ja tanssia, liikaa valvottuja öitä, hellettä, hellettä, hellettä.
H2Ööööön talkoohommia.
Ystäviä ja uusia tuttavuuksia.

Järjetön väsymys, on ollu kivaa, mut nyt vaan haluisin kadota johonkin metsään viikoksi nukkumaan.


























Unet viel puhuu, sisäl kehrää ajatusvirran henki.
Hän kertoo mulle, kuinka mun synkimmästä ajatuksest yön aikana kiteytynyy kirkast helmee kirkanhempi.
Pausel melkei, auringossa raukeena.
Puolilta päivin tervehdin käsilläni, kun keskiaukema.
Nyt jatseis luki, tahdeissa mutiste, rustaa kaike alas yhel koruttomal lauseella, kun pääkoppa kolmanten jalkan me mennää.
Joku ensin käy piilotamassa pienii kivii kenkää,
jos ja kun tää maailma on kova, annan pienelle kivelle vaa hoitoa hellää.





torstai 21. heinäkuuta 2016

Rakkaat kädet käsissäsi




Viikonloppuna mulla ja Teemulla oli pitkästä aikaa vähän kahdenkeskistä aikaa ja päätettiin sit lähteä mustikkaan ja luontoileen vähä kaupungin ulkopuolelle!








 















Otettiin kisa kumpi kerää enemmän mustikoita, häviäjä saa leipoa toiselle mustikkapiirakan, mä voitin 100 grammalla jei!

Palaan tänne taas viikonlopun jälkeen, viikonloppuna on suuntana H2Ö!
Onks joku muuki menossa?!



Mitä hyvää olet tehnyt
Mitä olet aikaansaanut, joo
Et juuri mitään
Mitä suurta olet tehnyt
Mistä maailma sut muistais, joo
Et yhtään mitään

Hei muukalainen anna sun nimes
riisinjyvään kaivertuu



lauantai 16. heinäkuuta 2016

Ilma on raikas, täynnä tuoksuja



Huhh, nyt on taas blogitauko venähtänyt ihan äärettömän pitkäksi.
On ollut niin lämmin kevät ja kesä et melkein kokoajan on ollut jossain menossa eikä kameraa ole edes jaksanut kantaa mukana.
Oon käynyt kaks kertaa Tampereella tässä ajassa ja ystäviä ja perhettä on käynyt kyläilemässä vähän joka puolelta Suomea.
Oon ollut käsityöpajalla töissä tätä nykyä ''jo'' kolme päivää viikossa, käsityömarkkinoillakin olin kolme päivää töissä.
Kävin mutkan Ruisrockissakin ja viikon päästä edessä ois H2Ö!
Ruisrockissa näin pitkästä pitkästä aikaa ihanan Anna Puun ja mun toinen pitkäaikainen haave toteutui, näin upean J.Karjalaisen livenä <3 

Moneen Suomen kolkkaan pitäis vielä keretä kesän aikana matkustaa.
Raaheen, Ouluun, Alpuaan, Mikkeliin, Tampereelle, Ikaalisiin?!
Kesä on aina tällasta älytöntä hulinaa, mutta silti niin ihanaa.

Mietin pitkään et mitähän mä tänne nyt kertoisin tai mitä kuvia ees laittasin mut sen kummempia miettimättä nyt päätin vaan laitella niitä vähäisiä kuvia mitä kamerasta tältä parilta kuukaudelta sattuu löytymään!
Instagrammia päivittelen huomattavasti useammin joten sinne vaan kurkkimaan :)
@fairyfanni nickillä löytää!



















































Osa kuvista puhelimella otettuja, osa äidin ottamia.


Yhdessä kuljetaan
päivän kirkkauteen
tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja
ja ilma on raikas,
täynnä tuoksuja
tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja