Mulla on sydän
ja se toimii
ja takkuinen tukka mutta
hiukset kuitenkin

tiistai 16. syyskuuta 2014

Bosnia & Hertsegovina


Nukuttuamme yön ulkosalla, jatkoimme matkaa kohti Krotian ja Bosnian rajaa, rajanylityskin oli melkoinen kokemus(mutta se onkin sitten ihan toinen tarina..)
Tässä siis postaus lyhyestä visiitistämme Bosnian ja Hertsegovinan puolella!









Aluksi olimme Hertsegovinan alueella, päädyimme pieneen kylään josta saimmekin katon päämme päälle.
 Hostellin pihassa pyöri tällainen ihanuus, jolla oli ''vähän'' väärät sääret ja purentakin miten sattuu, mutta meistä hän oli oikein valloittava.
Mariosta(näin hänet nimesin ;D) ja minusta tuli hyvinkin nopeaa oikein läheiset ystävykset.
Hostellin omistajat ja omistajien kaverit jaksoivat ihmetellä rastojani, koskettelivat tukkaani, nauroivat ja ottivat kuvia päästäni :--D
Se oli hauskaa ja hämmentävääkin.

Tässä video jossa me Marion kanssa hempeillään ja minä kuulostan ärsyttävältä sössöttäjältä:


Poijjat halusivat pystähtyä tien reunaan katselemaan kukkamerta ja muita kauneuksia.

Teemu ja kukkameri<3
Näitä kukkamerikuvia katsellessani, pohdiskelen olivatko nämä otettu vielä ennen Bosnian rajaa...
Joten aikajärjestys kuvien kanssa ei välttämättä ole ihan kohdillaan :--D pahoittelen.







Jatkettuamme matkaa Hertsegovinasta eteenpäin päädyimme Mostariin Bosnian puolelle.
Mielettömän kaunis kaupunki ja käsittämättömän ystävällisiä ihmisiä.
Bosniassa on muuten ihan älyttömän halpaa, huhhuh, siellä olisi helppo elää ainakin tämän asian puolesta.
Täytynee vielä mainita että ravintoloissa ruoka oli älyttömän hyvää ja monipuolistakin, sekin hyvin edullista laatuun nähden!

Vietimme Mostarissa yhden päivän ja yön, kierreltiin vanhaa kaupunkia ja yritettiin löytää majapaikkaa. Olimme netistä bonganneet kivan ja halvan oloisen hostellin ja saapuessamme Mostariin ja parkkeerattuamme auton tapasimme heti erittäin mielenkiintoisen miehen.
Mies tuli juttelemaan ja kyselemään tarvitsisimmeko apua, kerroimme ettivämme majapaikkaa, jolloin hän tarjosi omaa kotiaan, kertoi että asuu yksin ja hänellä on useampi huone kotonaan tyhjillään.
Pienellä varauksella päätimme kuitenkin lähteä katsomaan hänen kotiaan, se oli oikein siistin ja viihtyisän näköinen, eikä hän paljon hintaa olisi yöpymisestä pyytänyt.
Silti tuntui vähän hölmöltä lähteä ihan sinisilmäisesti luottamaan ensimmäiseen vastaantulijaan, emmehän tunteneet häntä lainkaan.
Kerroimme että haluaisimme kuitenkin käydä katsomassa sitä hostellia missä olimme ajatelleet yöpyvämme.
Hän lähti minun ja Mikon kanssa etsimään sitä, löysimme kyseisen kadun, mutta kukaan paikallinen ei tiennyt kyseistä majapaikkaa. Mies kyseli puolestamme paikan sijaintia, olimme hyvin ihmeissämme kun kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan siitä ja osa meistä epäilikin että entä jos mies vaan huijaa ja johtaa meitä harhaan(emmehän ymmärtäneet mitä hän puhui ihmisille bosniaksi,kroatiaksi tai serbiaksi?), jotta itse hyötyisi siitä että yöpyisimme hänen luonaan.
Jatkoimme kolmen kesken etsimistä ja kävimme kyselemässä myös muita majapaikkoja, Teemun ja Petterin ollessa vanhassa kaupungissa soittelemassa kitaraa ja tienaamassa sillä taskurahaa.
Mies iltamyöhään asti kulki meidän kanssa lukuisia kilometrejä(vaikka hänen jalkansa oli kipeä!)ja auttoi kaikessa tarvitsemassamme, illan päätteeksi hän ei ollut edes rahaa vailla, jota me hänelle siitä huolimatta annoimme, olihan hänen apunsa niin vilpitöntä.
Tuli todistettua taas se että heti jos joku onkin ystävällinen ja haluaa vilpittömästi vain auttaa niin automaattisesti aletaan pohtimaan:'''Mikähän koira tähän on haudattuna..?'' ja sitten huomataankin että eipäs mitään koiraa löydykkään, vain ystävällinen, avulias ja kiltti ihminen.
Lopulta löysimmekin kivan majapaikan, jossa minä, Teemu ja Mikko jaettiin huone.
Petteri päätti tänäkin yönä yöpyä ulkosalla.
Olisimme viihtyneet Mostarissa ja Bosniassa ylipäätänsäkkin huomattavasti pidempään mutta koska sinne oli luvattu viikkokausiksi pelkkää rankkasadetta, lähdimme ajamaan takaisin Krotiaan päin.

Vasemmalla tämä kyseinen auttavainen herra(jonka nimeä en millään muista..) ja hänen  vieressään Mikko.


Tässä oli siis kulkuneuvomme, pieni punainen paholainen johon me neljä ja aivan liian suuret kantamukset sullouduttiin!



Ikävä kyllä visiitistämme Bosnia & Hertsegovinassa kuvasaldo oli näin vähäistä... Emmehän siellä kovin useaa päivää viettäneetkään.
Osa näistäkin on puhelinkuvia, toivottavasti saatte edes murto-osan kiinni asioista joita koimme ja näimme!
Seuraavat kuvat tulevat olemaankin Krotian puolelta(osa kuvista matkaltamme saattaa kyllä olla Bosniankin puolelta, en yhtään muista missä kohtaa niissä kaikissa olemme menossa mutta väliäkö tuolla, kunhan maisemat ovat kauniit.)
Sellaista kiinnostaisi pieneltä lukijakunnaltani kysyä että ovatko nämä matkapostaukset mielestänne edes mielenkiintoisia?
Palautetta olisi mukava kuulla!
Näitä nimittäin on tulossa vielä jonkin verran, muunlaista minulla ei tällä hetkellä ole tarjottavana ja ainakin itselleni tämä on oikein hyödyllistä käydä edes osa reissusta tällä tavalla täällä läpi uudemman kerran :)



2 kommenttia:

Kiitos kun ilahdutit päivääni kommentilla! :--)