Bosnia & Hertsegovina

Nukuttuamme yön ulkosalla, jatkoimme matkaa kohti Krotian ja Bosnian rajaa, rajanylityskin oli melkoinen kokemus(mutta se onkin sitten ihan toinen tarina..)
Tässä siis postaus lyhyestä visiitistämme Bosnian ja Hertsegovinan puolella!

Aluksi olimme Hertsegovinan alueella, päädyimme pieneen kylään josta saimmekin katon päämme päälle.
 Hostellin pihassa pyöri tällainen ihanuus, jolla oli ''vähän'' väärät sääret ja purentakin miten sattuu, mutta meistä hän oli oikein valloittava.
Mariosta(näin hänet nimesin ;D) ja minusta tuli hyvinkin nopeaa oikein läheiset ystävykset.
Hostellin omistajat ja omistajien kaverit jaksoivat ihmetellä rastojani, koskettelivat tukkaani, nauroivat ja ottivat kuvia päästäni :--D
Se oli hauskaa ja hämmentävääkin.

Tässä video jossa me Marion kanssa hempeillään ja minä kuulostan ärsyttävältä sössöttäjältä:

Poijjat halusivat pystähtyä tien reunaan katselemaan kukkamerta ja muita kauneuksia.

Teemu ja kukkameri<3

Näitä kukkamerikuvia katsellessani, pohdiskelen olivatko nämä otettu vielä ennen Bosnian rajaa...
Joten aikajärjestys kuvien kanssa ei välttämättä ole ihan kohdillaan :--D pahoittelen.

Jatkettuamme matkaa Hertsegovinasta eteenpäin päädyimme Mostariin Bosnian puolelle.
Mielettömän kaunis kaupunki ja käsittämättömän ystävällisiä ihmisiä.
Bosniassa on muuten ihan älyttömän halpaa, huhhuh, siellä olisi helppo elää ainakin tämän asian puolesta.
Täytynee vielä mainita että ravintoloissa ruoka oli älyttömän hyvää ja monipuolistakin, sekin hyvin edullista laatuun nähden!
Vietimme Mostarissa yhden päivän ja yön, kierreltiin vanhaa kaupunkia ja yritettiin löytää majapaikkaa. Olimme netistä bonganneet kivan ja halvan oloisen hostellin ja saapuessamme Mostariin ja parkkeerattuamme auton tapasimme heti erittäin mielenkiintoisen miehen.
Mies tuli juttelemaan ja kyselemään tarvitsisimmeko apua, kerroimme ettivämme majapaikkaa, jolloin hän tarjosi omaa kotiaan, kertoi että asuu yksin ja hänellä on useampi huone kotonaan tyhjillään.
Pienellä varauksella päätimme kuitenkin lähteä katsomaan hänen kotiaan, se oli oikein siistin ja viihtyisän näköinen, eikä hän paljon hintaa olisi yöpymisestä pyytänyt.
Silti tuntui vähän hölmöltä lähteä ihan sinisilmäisesti luottamaan ensimmäiseen vastaantulijaan, emmehän tunteneet häntä lainkaan.
Kerroimme että haluaisimme kuitenkin käydä katsomassa sitä hostellia missä olimme ajatelleet yöpyvämme.
Hän lähti minun ja Mikon kanssa etsimään sitä, löysimme kyseisen kadun, mutta kukaan paikallinen ei tiennyt kyseistä majapaikkaa. Mies kyseli puolestamme paikan sijaintia, olimme hyvin ihmeissämme kun kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan siitä ja osa meistä epäilikin että entä jos mies vaan huijaa ja johtaa meitä harhaan(emmehän ymmärtäneet mitä hän puhui ihmisille bosniaksi,kroatiaksi tai serbiaksi?), jotta itse hyötyisi siitä että yöpyisimme hänen luonaan.
Jatkoimme kolmen kesken etsimistä ja kävimme kyselemässä myös muita majapaikkoja, Teemun ja Petterin ollessa vanhassa kaupungissa soittelemassa kitaraa ja tienaamassa sillä taskurahaa.
Mies iltamyöhään asti kulki meidän kanssa lukuisia kilometrejä(vaikka hänen jalkansa oli kipeä!)ja auttoi kaikessa tarvitsemassamme, illan päätteeksi hän ei ollut edes rahaa vailla, jota me hänelle siitä huolimatta annoimme, olihan hänen apunsa niin vilpitöntä.
Tuli todistettua taas se että heti jos joku onkin ystävällinen ja haluaa vilpittömästi vain auttaa niin automaattisesti aletaan pohtimaan:'''Mikähän koira tähän on haudattuna..?'' ja sitten huomataankin että eipäs mitään koiraa löydykkään, vain ystävällinen, avulias ja kiltti ihminen.
Lopulta löysimmekin kivan majapaikan, jossa minä, Teemu ja Mikko jaettiin huone.
Petteri päätti tänäkin yönä yöpyä ulkosalla.
Olisimme viihtyneet Mostarissa ja Bosniassa ylipäätänsäkkin huomattavasti pidempään mutta koska sinne oli luvattu viikkokausiksi pelkkää rankkasadetta, lähdimme ajamaan takaisin Krotiaan päin.

Vasemmalla tämä kyseinen auttavainen herra(jonka nimeä en millään muista..) ja hänen  vieressään Mikko.

Tässä oli siis kulkuneuvomme, pieni punainen paholainen johon me neljä ja aivan liian suuret kantamukset sullouduttiin!

Ikävä kyllä visiitistämme Bosnia & Hertsegovinassa kuvasaldo oli näin vähäistä... Emmehän siellä kovin useaa päivää viettäneetkään.
Osa näistäkin on puhelinkuvia, toivottavasti saatte edes murto-osan kiinni asioista joita koimme ja näimme!
Seuraavat kuvat tulevat olemaankin Krotian puolelta(osa kuvista matkaltamme saattaa kyllä olla Bosniankin puolelta, en yhtään muista missä kohtaa niissä kaikissa olemme menossa mutta väliäkö tuolla, kunhan maisemat ovat kauniit.)
Sellaista kiinnostaisi pieneltä lukijakunnaltani kysyä että ovatko nämä matkapostaukset mielestänne edes mielenkiintoisia?
Palautetta olisi mukava kuulla!
Näitä nimittäin on tulossa vielä jonkin verran, muunlaista minulla ei tällä hetkellä ole tarjottavana ja ainakin itselleni tämä on oikein hyödyllistä käydä edes osa reissusta tällä tavalla täällä läpi uudemman kerran :)

Matkamies lauluja laulaa

Muutaman viikon Kroatiassa oleilumme jälkeen seuraamme liittyi Teemun veli Petteri ystävänsä Mikon kanssa.
Hetken aikaa hengailimme Splitissä(sinä aikana tuli yksi melkoisen hurja myrskykin nähtyä.. Petteri ja Mikko yöpyivät sinä yönä taivasalla, kun tuuli niin kovasti että palmut olivat poikittain, vettä tuli kuin saavista kaataen ja salamointi oli todella hurjaa, pojat sentään selvisivät ehjin nahoin ja kömpivät aamuyöstä meidän hostellihuoneeseen nukkumaan.
En ole moista myrskyä ennen nähnytkään, vaikkakin me Teemun kanssa olimme silloin sisätiloissa :-D
Piakkoin päätimme neljästään vuokrata auton ja lähteä roadtrippaileen ympäriinsä Kroatiaa ja suunnata kohti Bosniaa.
Muistan tuon päivän elävästi kun vuokrasimme auton, varmaankin siitä syystä että se oli pääsiäisen aikaa ja Splitin vanhassa kaupungissa markkinoilla myytiin joka paikassa ihan pienen pieniä tipuja ja pupuja laatikoissa.
Siitä mihin tarkoitukseen pienoiset ostettiin, en osaa sanoa, ei niistä ainakaan nuin pieninä vielä mahantäytteeksi ollut.
En voinut vastustaa nuita pörröisiä pienokaisia ja pakkohan niitä oli mennä katselemaan läheltä ja silittelemäänkin.<3( Harmi ettei silloin ollut kameraa matkassa :()

   Huhhuh sitä vihreyttä ja vehreyttä.. ja elettiin vasta kevättä!!
Kroatia on kyl uskomaton paratiisi, etenkin kun lähtee seikkailemaan sinne isojen kaupunkien ulkopuolelle, oikeasti lähelle luontoa.

 Päädyimme vierailemaan ihanassa pienessä vuoristokylässä.

 Etsimme majapaikkaa ja siellä oli ihan tajuttoman ystävällistä väkeä, siellä oli jokin hostelli/hotelli /ravintola, joka ei tosin vielä tuolloin ollut virallisesti auennut.
Siellä oli tajuttoman hyvä palvelu ja hehän lykkäsivätkin eteemme hurjan määrän erilaisia omatekoisia juomiaan, joissa oli käytetty mm heidän omaa hunaajaansa(jos suinkin oikein muistan)
Ostimme sieltä muutamia luomuvoiteita ja jatkoimme matkaa, heidän huoneiden hinnat olivat hieman liian tyyriitä meidän budjetillemme.

 Löysimme joenvarresta satumaisen paikan, joka puolella oli metsää ja vuoristoa ympärillä, sinne päätimme leiriytyä.

 Nuotio pystyyn ja tuota penkkiä apuna käyttäen, pystytimme sateensuojan ja kömmimme makuupusseihin.
Voin kertoa että tuohon aikaan vuodesta ulkona nukkuminen ei ollut kovinkaan kivaa, ainakaan minun kaltaiselleni vilukissalle se oli hyytävän kylmää, ''nukuinkin'' osan yön autossa silti palellen :D

Seuraavassa postauksessa olemmekin varmaan jo Bosnia & Hertsegovinan  puolella!


You,ve got to rise your hands to the sky.
See the love, in your eyes.
You've got to make a move, you've got to make it through.

You've got to feel real of yourself.
Got make a move.

Valo kaukainen

Menevii ja tulevii, kuka niitä murehtii.

Voi tuota turkoosia merta kaipaan niin kovin.

Ja valkoisia kallioita..

Värkättiin kauan että saatas kamera hyvään kohtaan pysymään kalliolla jotta saatais hyvä yhteiskuva, meidän iloksi ohikulkeva nainen näki epätoivoisen räpellyksemme ja tarjoutui ottamaan meistä kuvan.

Hän, sai mut nauramaan, hän.
Hän sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän.

Shalalala

Suljen silmäni,
hemgitän syvään.
Kasvatan uskoni
kaikkeen hyvään.

Hypnoosiin hivelevään
todellisuudentajuni hylkään.

Rakasta; tunne,havaitse se, jaa sitä ja ole yhtä sen kanssa.
Näe itsesi tuulessa, tuossa mysteerisessä virtauksessa, joka on tulossa ei mistään ja menossa ei mihkään.
Se on vain osa tätä kauneutta, niinkuin jokainen sielu tässä kaikkeudessa.
Ime itseesi voimaa auringosta, tuosta upeasta energianlähteestä, josta myös tuuli saa voimansa.
Riemuitse siitä valosta mitä aurinko levittää, ehkä silloin tiedostat myös valon joka sinusta hohtaa.
Tunne kivistä ja suurista kallioista hohkava energia, kuinka kauan ne ovatkaan mahtaneet olla siinä nykyisessä paikassaan?
Kuuntele meren pauhetta, seuraile sen luomavaa, suorastaan hypnoottista virtausta ja tunnet kuinka kadoksissa ollut rauha valtaa sydämesi.
Jos ajoittain jumiudut päänsisäisiin ahdistaviin ajatuksiin, muistuta itseäsi siitä kuinka ajatuksesi eivät kerro totuutta, ne ovat vain rajoittuneen mielesi luomia harhakuvia joista sinun täytyy päästää irti.
Kuvittele ne myrskypilviksi, ne tulevat ja menevät.
Älä jää murehtimaan niitä, ne katoavat ja sateen jälkeen on taas helpompi hengittää.

Love is my religion

Huh mikä postaustauko... toivottavasti täällä on viel jotain lukijoita?!
Koko kesä Suomeen paluun jälkeen on ollut niin monella tapaa yhtä hullunmyllyä, en ole ikinä kokenut näin ''hurjaa'' kesää, suuria pudotuksia syviin kuoppiin ja sieltä ylös kapuamista, hurjia mullistuksia, paljon on kerennyt tapahtua itselleni ja läheisilleni.
En tiedä tulenko tänne kaikesta tapahtuneesta sen kummemmin kertomaan, ehkä jossain vaiheessa jos koen sen tarpeelliseksi.
Tämä kesä on ollut niin suurta kasvua ja kehitystä minulle itselleni, enkä olisi koskaan Suomeen palatessani voinut aavistaakkaan mitä kaikkea tämä kesä tuo tullessaan, paljon on joutunut taistelemaan asian jos toisenkin puolesta,  mutta kaikista vaikeuksista huolimatta olen tänä kesänä saanut kokea jälleen kerran niin paljon rakkautta, älyttömästi hyvää ja kaunista.
Tapahtui mitä vaan, rakkaus ei katoa koskaan.
Vaikka välillä on tuntenut itsensä niin heikoksi ja heiveröiseksi kaiken vaikean ja surun keskellä, silti tunnen ja tiedän että tänä syksynä olen taas paljon paljon vahvempi kuin koskaan aiemmin.
Lopulta aina kaikki ''huonotkin'' asiat kääntyy hyväksi, kaikella on tarkoituksensa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Kuinka ihanaa onkaan että mystinen muutoksien syksy on taas saapunut, se jos mikä saa hymyn huulilleni.
Tosiaan tänä kesänä on ollut niin paljon kaikkea muuta että blogi ei ole ollut todellakaan se ensimmäinen asia mielessäni.
Nyt ajattelin palata takaisin blogin ääreen ja alkaa julkaisemaan meidän reissukuvia, niitä nimittäin on melkoisen hurjasti ja haluaisin jo päästä kertomaan tuosta elämäni yhdestä upeimmasta kokemuksesta teillekkin!

<3

Vuorissa/vuoristoissa on jotain niin kovin kiehtovaa, nautin kovasti olostani niiden ympäröimänä.

Ensimmäisinä viikkoina kuljimme jalan todella paljon ympäriinsä Splitiä, kävelimme helposti päivän aikana lähemmäs 15 km, halusimme seikkailla ja nähdä kaiken mahdollisen.

 Näissä auringonlasku kuvissa olemme kävelemässä takaisin ''kämpille'' pitkän seikkailuretkemme päätteeksi.

On hyvin hämmentävää laittaa tänne monen kuukauden takaisia kuvia ja kertoa niistä hetkistä ja ajoista tuolla, se tuntuu nyt jo niin kovin kaukaiselta.
Toisaalta muistan kaikki parhaimmat hetket hyvin elävästi päässäni ja on ihanaa valikoida tänne kuvia teidän nähtäväksi.