Tämä on syksy

                 
Mä rakastan syksyä.
 Sitä raikasta tuoksua, josta haistaa heti et kesä on ohi ja kohta on talvi.
Sitä et tulee pimeä.
Sitä et sopiva vaatetus ulos on : sammarit,villapaita,villapipo ja kaulahuivi, tennarit.
Sitä et ulkona on viileetä muttei kumminkaan kylmä.
Rakastan myöskin öitä, jotenki se fiilis mikä ulkona on öisin on ihan tajuttoman hienoa.
Se on jotenki nii mystistä, pelottavaa ja silti tosi rauhoittavaa.
Oon tosi huono nukkumaan, eritoten öisin eli just sillon kun ''pitäs'' nukkua. Mä oikeastaan alan ikäänkuin ''heräämään'' ja virkistymään siinä klo 21-22 kun monia muita alkaa ramasemaan.
Mulla on monta vuotta ollut rytmit sekasin ja paljon valvon öisin ja oon luovimmillani aina silloin. Erityisesti piirtäminen onnistuu parhaiten öiseen aikaan.
Syksy on mulle ollut tosi monena vuonna sellanen et syksyn jälkeen tai sen aikana mun elämässä on tapahtunut paljon suuria muutoksia.
Joskus ne muutokset on aiheuttanut paljon surua ja ahdistusta.
Joskus taas paljon iloa ja onnellisuutta.
Paljon uusia asioita.
Paljon muutoksia.
Ja vaikka ne monet muutokset on ollut eka ahdistavia, ne on aina muuttunut loppujen lopuksi vain hyviksi asioiksi.
Taas nyt syksyllä on tulossa suuria muutoksia elämään.
Päässä on kauheesti ajatuksia ja jännitystä.
Toisaalta tosi turvallinen askel, silti yhtäaikaa hyppy tuntemattomaan.
Jotain sellaista mistä on kauan haaveillut ja jota odottaa kovasti.

Oon tosi herkkä itkemään ja yleensäkkin ''tunteilemaan''.
Varsinkin kun elämä on jossain tietyssä ''siirtymävaiheessa''(voi miten inhoankaan tuota sanaa, en vaan keksi muutakaan) niin oon tosi herkillä, saatan itkeä ihan pienistä asioista, eikä se välttämättä tarkoita et se ois surua, itken paljon myös onnesta.
Kiinnyn tosi helposti ja kovasti ihmisiin, eläimiin ja eri paikkoihin.
Luopuminen on ollut mulle aina tosi raskasta ja vaikeaakin(vaikka se luopuminen lopulta johtaa johonkin vielä parempaan ja on muutenkin useimmiten hyväksi)
Herkistelen tosi paljon ja mietin asioita tosi paljon kun on tapahtumassa suuria juttuja.

Vaikka minulla on päässä paljon sekaisin asioita ja juttuja jotka painaa mieltä, osalle pitäisi tehdä jotain ja osaan ei voi edes itse vaikuttaa.. Niin silti tässä sekavassa ja hektisessäkin ajassa mitä elän, niin koen että olen aika onnellinen ja kiitollinen ja tuntuu ihan mielettömän hyvältä sanoa se.

Älkää surko kesän loppua, käykää kävelyillä pimeinä syysiltoina. Ne on parhautta, eikä syksykään ole kauaa kaunis.
Kunnon ruskaa odotellessa, en tiedä mitään niin kaunista kuin sen miten koko luonto on maalattu syksyn värein.

Tulipa järjettömän pitkä stoori sori!
Lopuks vielä muutamia kuvia meidän yöllisestä kävelylenkistä, tosin pimeällä oli tosi vaikea saada kuvia joten kuvat on tosi huonolaatusia ja tärähtäneitäkin suurin osa mut ehkä niistä saa vähä fiiliksestä kiinni!:)

Me seisotaan hattu kourassa maailman reunalla
Odotetaan että kaikki loppuu jonain hyökyaaltona
Ehkä ois helpompaa, ehkä ois helpompaa olla
Jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja