Mulla on sydän
ja se toimii
ja takkuinen tukka mutta
hiukset kuitenkin

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Ne muistot mua tänään halaa



Kevät, se on mulle aina ollut ristiriitaisten tunteiden aikaa.

 Toisaalta toivoa ja iloa tulevasta kesästä.
 Kaikki herää pikkuhiljaa eloon. Ehkä vielä minäkin.
 Vielä oon vähän sumussa ja kummissa oloissa.
Yleensä kevät on aina ollu mulle hankalaa ja oonkin monesti kokenut itseni aika masentuneeksi.
 Lisääntynyt valon määrä saa mut usein vaan väsyneeksi, toisten aivot toimii sillä tapaa.
 En koe itseäni ehkä masentuneeksikaan nytten.
 Oon vaan tosi väsynyt ja hämmentynyt.
 Mulla on taustalla raskain talvi mitä oon koskaan kokenut.
 Nyt on tasan 3-vuotta siitä kun oltiin Teemun kanssa Kroatiassa, juuri huhtikuu vietettiin siellä.
 Facebookkiin ilmestyneet "muistokuvat" ovat saaneet muistot ja tunteet pintaan.
Saanut minut miettimään häntä ja meitä.
 Muistelemaan sitä reissua, se oli vaikeuksineen niin uskomattoman hienoa.
 Ensimmäinen kunnon ulkomaanreissu ja suuri seikkailu meille.
Kauhee matkakuume, välillä niin kova et tuntuu et tukehdun tähän kaipuuseen.
 Erityisesti mielessäni on hetket iltaisin kun yhden Splitin hostellin katolla istuttiin savupiipun vieressä, oli lämmintä ja pimeää.

 Tuijoteltiin kaupungin valoja ja hälinää sylikkäin.
Muistan kuinka onnelliseksi ja eheäksi tunsin itseni silloin.
Tosi vapaaksi.
 Vaikka olen tyytyväinen nyt ja näin niin silti noita hetkiä muistellessa ajattelen, miksi ja miten kaikki meni näin?
 Miten mun tarina jatkuu?
 Haluan pystyä hengittämään paremmin, haluan tuntea itseni elävän, oikein todella elävän ja nauttivan.
Täysin sydämin, täydellä voimalla.
 Sitä toivon tältä kesältä, rakkautta kaikissa muodoissa. <3



Pysähdyin, ja rakastuin.
Sä teit saman, mut sit mä luhistuin.
Ekaks mä en luottanut ollenkaan
ja just kun opin luottamaan.
Sä et uskonut ja tahdoit lopettaa.
Ja sit mä lähinkin menemään.




2 kommenttia:

Kiitos kun ilahdutit päivääni kommentilla! :--)