Mulla on sydän
ja se toimii
ja takkuinen tukka mutta
hiukset kuitenkin

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Just breathe



Eilen koiran iltalenkillä, ensimmäistä kertaa ilmassa oli se tuoksu.
Talven tuoksu.
Enkä edes säikähtänyt sitä.
Kaikkein eniten rakastan tätä kauneinta ruska-aikaa, enkä haluaisi että se loppuisi koskaan, mutta toisaalta sen viehätys piilee siinä että se on niin lyhyt.

Toivon todella että saisimme lunta kunnolla tänä vuonna.
Lumisessa talvessa on jotain niin maagista taikaa, onhan se  pitkä ja kylmä,
mutta silti jollain kierolla tavalla pidän siitä.
Se on sellaista rauhoittumisen aikaa, aikaa jolloin voit kunnolla keskittyä kotiin, rakkaisiin, itseesi.
Voit kuunnella tarkkaan mitä juuri nyt haluat, mitä juuri nyt tarvitset.
Sen sijaan että vaan säntäilet joka suuntaan niinkuin kesäisin.
Koen olevani oikealla polulle, mutta yhtäaikaa silti aika hukassa.

Täytyy kai vain muistaa olla itselleen armollinen, lempeä.
Mennä hetki ja päivä kerrallaan, tarkkailen ja ihailen kaikkea sitä mitä hyvää on
ja mitä niille huonoille asioille voi tehdä, vai voiko mitään?

Toivon kaunista talvea, hyvää oloa ja rakkautta.
 Toivon että uutena vuotena olisimme jossain muualla kuin Turussa, jossain muualla kuin Suomessa.
Jos ei uutena vuotena niin ainakin joululoman aikana ois tarkoitus lähtä vähän lomailemaan, jos asiat vain järjestyvät sillain kuin olen ajatellut.

Sekavaa pohdintaa näin sunnuntaille.

2 kommenttia:

  1. Tuon talvesta tykkäämisen olet kyllä saanut jo äidinmaidossa :) mutta tuota kaukokaipuuta minulla ei ole vieläkään ;)

    VastaaPoista
  2. Tulkaa uudeksivuodeksi Portugaliin meiän kaa! Lähetään varmaa 26. päivä joulun jälkeen ja takas 10.1. :)

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutit päivääni kommentilla! :--)