Eräänä kesäkuisena päivänä päätimme lähteä peikkoporukalla ystävämme perheen mökille saareen Preiskariin, Raahen saaristoon.
Siitä on jo niiin kauan... ainakin se tuntuu siltä näin pimeään marraskuun aikaan kun muistelee tuota lämmintä ja aurinkoista kesäkuuta.
Se oli ihana retki rakkaiden kanssa lähelle, mutta silti kauas, ainakin koki olevansa niin irrallaan ja kaukana Raahen kaupungista tuolla suojaisassa saaressa, meren ja metsän ympäröimänä.
Nyt vasta saatiin ystäväni kanssa aikaiseksi siirtää minun koneelleni nämä kuvat, jotka on siis otettu hänen kamerallaan, joten näissä on sekä minun että Millan ottamia kuvia.
Itseasissa myös Teemun ottamia kuvia :)
Voi kuinka näitä hetkiä muistellessa ja kuvia katsellessa tulee ikävä kesää ja kärpäsiä.
No mutta, kyllä se harmauskin tästä hellittää, vielä tulee valkea maa ja aurinkoiset päivät! :)
Lähdimme Teemun ja Tommin kanssa seikkailemaan toiselle puolelle saarta, metsien ja heinikoiden läpi kuljimme katsomaan auringonlaskua ja mitä kaikkea kaunista ja kamalaa löysimmekään!
Poikien taiteilut kivillä!
Kaiken kauneuden keskeltä löysimme tällaista kamalaa, jonkun hyljeparan raato..
Ja seurauksia kesäkuussa Raahen rautaruukilta mereen valuneesta poltto-öljystä..
Jos osaat puhua, osaat laulaa
Jos osaat kävellä, osaat tanssii
Jos osaat seistä, osaat myös istua hiljaa aloillasi
ja voit oppii.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun ilahdutit päivääni kommentilla! :--)