Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo

Uudenvuodenaatto Portugalissa.
Noh olihan se vähän erilainen kuin uudet vuodet täällä Suomessa ovat olleet! :D 

Käytiin Johannan, Teemun, Zén ja hänen kavereiden kanssa lounaalla Lissabonissa sushiravintolassa.
Oli muuten elämäni ensimmäinen kerta kun söin sushia ja kuten arvelinkin, ei minun juttuni.
Ei mitään ällöpahaa mutta en mä tykännytkään :D 

Mul on todella vähän kuvia tosta päivästä ja illasta, mulla oli sillon lämpöäkin ni fiilis ei ollut paras.
Iltaa kohden piristyin kyllä ja oli todella mukava ilta/yö kaikenkaikkiaan!

 Ensin syötiin illallista ''meidän'' huvilalla Zén ystävien seurassa.
Vähän harmittaa kun en ottanut illallispöydästä kuvaa, oli sen verran maittavia herkkuja!
(Postauksen kuvista minun ottamia on ensimmäinen kuva ja kaikki missä näkyy ilotulitusraketteja, muut ovat  Johannan ottamia, kiitos hänelle niistä <3)

Sen jälkeen lähdettiin katsomaan meininkejä ja ilotulitusta Sesimbran ''rantabulevardille''.

 Enhän minä kamerallani saanut oikein mitään järkeviä tai edustavia kuvia ilotulituksesta, muutaman surkean räpsyn vaan.
Todellisuudessa ilotulitus oli todella upea, ensinnäkin, se kesti 15 minuuttia!!
Ilotulitusraketit ammuttiin ilmeisesti jostain laivoista/veneistä koska ne tuli mereltä..
Näytti hyvin hämmentävältä niinkuin raketit olisivat tulleet suoraan merestä!
 Porukkaa tuolla oli ihan älyttömästi.. varmaan koko Sesimbran väki ja samoten lähikylienkin asukkaat..
Siellä uusvuos oli todellakin pikkasen isompi juttu kuin täällä.

Tää sekunti itsensä kantakoon, se on kaiken aa ja oo.

Ylistyslaulut soivat tänään meille

Yks kaunis aurinkoinen päivä mentiin katsomaan paikkaa nimeltä Capo Espichel, se oli aivan mielettömän upea niemi(?) Sesimbrassa Atlantin valtameren äärellä.
Siel oli niiin hienoi rakennuksia ja ne maisemat.. huh, ei sille oo mtn sanoja..
NIIIN ja yks nähtävyys siel oli dinosauruksen jalanjäljet... niih, pystyn kuvittelee ne tyypit kävelee tonne.
Kuvat kertoo niin paljon enemmän joten täs melko pläjäys!
Tässä sekä minun että Johannan ottamia kuvia.

Täs ois yks jalanjälki, mul ei oo kauheen hyviä kuvia niistä, olin nii lumoutunu tosta merestä ja tuosta kuinka korkeella me oltiin et jalanjäljet jäi toiseksi siinä : D

Tuol ylhäällä kallion reunalla oli ihan käsittämätöntä.. en voi mitenkää kuvailla sitä tunnetta.
Jotain niin uskomatonta..
Totaalinen Zen-tila.
Oivallus siitä että kaikkihan on ihan hyvin ja kuinka pienen pieni mä oon täs kaikkeudes ja silti niin tärkeä osa kokonaisuutta.

Unohdimme miten päädyimme tänne.
Unohdimme minne täältä aioimme.
Muistamme meren,
se on Atlantti.
Muistamme nimemme,
jos oikein yritämme.