Viimeyönä meidän rakkaat kämppikset (
veljeni Ville ja hänen tyttöystävänsä Mari) lähtivät vähän pidemmäksi
aikaa toiselle puolelle maailmaa.
Kerettiinhän me tässä melkein semmonen kuutisen viikkoa asua saman katon alla, joten on aika haikea fiilis kun
oli niin sairaan kivaa asua nelistään ja nyt menee sit pidempi aika että heitä taas nähdään.
Saatettiin Ville ja Mari bussipysäkille ja oltiin siinä puoliviiden maissa aamuyöl kotona ja uni tuli kyllä silmään vasta siinä puoliseitsemän maissa aamulla.
Itkuhan hyvästellessä tuli ja herättyä oli kyl silmät melko turvoksissa.
Miks jäähyväiset on aina niin hankalia? itselle ainakin suuri ahdistus tulee niistä joka kerta, vaikka siihen kuinka yrittäisi ''valmistua''.
No onneksi aika menee kuitenki taas niin nopeeta, ettei edes keretä huomata et ne on pois ollutkaan ja sit saadaan kuulla niiden seikkailuista etelä-amerikassa!
Ja onhan mulla kuitenkin ihana Teemuni täällä, eli ei siis mitään hätää!
Nauttikaa tonttuset reissusta ja nähdään kevään ensimmäisenä päivänä!<3
Kerettiinhän me tässä melkein semmonen kuutisen viikkoa asua saman katon alla, joten on aika haikea fiilis kun
oli niin sairaan kivaa asua nelistään ja nyt menee sit pidempi aika että heitä taas nähdään.
Saatettiin Ville ja Mari bussipysäkille ja oltiin siinä puoliviiden maissa aamuyöl kotona ja uni tuli kyllä silmään vasta siinä puoliseitsemän maissa aamulla.
Itkuhan hyvästellessä tuli ja herättyä oli kyl silmät melko turvoksissa.
Miks jäähyväiset on aina niin hankalia? itselle ainakin suuri ahdistus tulee niistä joka kerta, vaikka siihen kuinka yrittäisi ''valmistua''.
No onneksi aika menee kuitenki taas niin nopeeta, ettei edes keretä huomata et ne on pois ollutkaan ja sit saadaan kuulla niiden seikkailuista etelä-amerikassa!
Ja onhan mulla kuitenkin ihana Teemuni täällä, eli ei siis mitään hätää!
Nauttikaa tonttuset reissusta ja nähdään kevään ensimmäisenä päivänä!<3
