Pisa

Pisaaaa!
On vähän turhauttavaa julkaista reissukuvia näin 1,5 vuoden jälkeen koska ei yksinkertaisesti muista enää kauheasti..
Esimerkiksi tältäkin reissulta.. niin en mä nyt osaa paljo enempään tarinointia kertoa kuin mitä näissä kuvissa on, en yksinkertaisesti enää muista missä kaikkialla käytiin, koska tämä reissu oli aika pikainen enkä kuvannutkaan paljoa.
Käytiin toki kattomassa Pisan kalteva torni(niinkuin aika moni muukin turisti) ja sitten kierreltiin siellä täällä ja käytiin katsomassa tuota seinää johon on maalattu hassuja värikkäitä ukkeleita..
En muista yhtäään kuka oli se taiteilija, joku hyvin tunnettu ja arvostettu kuitenkin!
Tuo seinä oli hänen viimeinen työnsä ennen kuolemaansa.
Pisa oli kaunis, niinkuin muutkin näkemäni kaupungit Italiassa,
tykkään vaan niin paljon arkkitehtuurista tuolla.

Meen sinne missä aurinko nousee
Sinne missä öisin on hiljaista
Ja talot eivät peitä taivasta
Missä vuoteelta voi nähdä sadepilvien saapuvan

En saa nyt unta en

Ei auta peräruiske
Ei poisto amalgaamin
Ei tv-shopin tyynykään, se anatoominen
Ei auta voimajooga
Ei auta sorkkarauta
Ei auta ruoho eikä aerobic

Yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä
Meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin ja
Opiskelin kieliä ja luin filosofiaa

Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en
Olen ystävien kesken yksinäinen
Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään
olen liian hauska yrittämäänkään

Mut mä kuljen kriisistä kriisiin, kuljein komein askelin
Tahdon ettei mikään ois kuin ennenkin
Kuljen kriisistä kriisiin enkä löydä apua
Onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa
Kriisiin





Vaikean unettomuuden, kipujen, psykoterapian, itseni ja kaikkien muiden vaikeuksien keskellä tää laulu on saanut kaikessa kauheudessaan mut nauramaan.
Ei tää elämä oo nii vakavaa.
Joo välil näyttää tulevan kovasti rankempia kausia, niin kliseistä kuin se onkin ni päästäkseen valon luo on ensin kuljettava läpi sen pimeimmänkin pimeyden.


<3 

Pimeys peittää maan

Meidän pieni rakas koiramme tähän alkuunsa <3
Ja kuvia eräältä vaaleanpunaiselta päivältä alkuviikosta..
 Tämä viikko on ollut raskas ja osittain pelottavakin, unettomuudesta kärsieässäni.
Nyt ulkona sataa taivaan täydeltä vettä ja minulla on kovat kivut, mutta silti uskon ja toivon niin kovin että ensiviikko on valoisampi, jos ei sään puolesta niin ainakin minun sydämeni puolesta.
Onneksi minulla on niiin ihania korvaamattomia ystäviä ympärilläni ja niiden lisäksi myös tuo pieni suloinen koira ja ihana mies <3 
Niiden avulla vaikeammatkin jaksot voitetaan!

Mun päivistäni aurinko jäi pois.
Se häipyi samalla kuin sinäkin.
Nyt varjoissa mä liikun, palelen.
koleat illat ja aamutkin.

Taivas on aivan valoton.
Loista kuukaan ei, kuka hohteen siltä vei?
Ja kuinka käy, jos sinua ei näy ja pimeys peittää maan?
Ja pimeys peittää maan.

En ilman sua nyt osaa suunnistaa.
En tiedä minne lähteä.
Tuu takaisin ja valaise mun maa.
Seuraan sua kuin tähteä.

Anna puun kaunis kappale, ''Pimeys peittää maan''.
Ehkä jonkun mielestä surullinen tai synkkä, minusta ihanan melankolinen, haikea ja kaunis.
Vaikka olenkin yleisesti ottaen positiivinen ja optimistinen niin silti RAKASTAN yli kaiken haikeita melankolisia lauluja.

Make a home down there

Oon niin väsynyt ettei mun päässä pyöri mitään mitä tähän kirjoittaa..
Tässä nyt ois vaan taas kuvia Italiasta, sieltä täältä sekalaisia.
Seuraavaan Italiapostaukseen tulee kuvia Pisasta.

Oioioiiiii, tää on farinataa(myös socca tai cecina voi olla nimenä)
Ihan superhyperhyvää kikherneleipää!! <3 itekki ollaan joskus tehty tuota mut ei siitä ikinä oo tullu niin hyvää kuin mitä Luccassa syötiin.
Tuollainen yks slaissi makso ihan jonku euron kaks?
Oli hyvä vaihtoehto mulle kaupungilla ollessa kun pitsaslaisseja en voinut syödä! :)

<3