Mulla on sydän
ja se toimii
ja takkuinen tukka mutta
hiukset kuitenkin

lauantai 10. tammikuuta 2015

Kumman todellinen uni



Nyt palataan taas reissukuviin ja tunnelmiin.
Oon jotenkin ''pakoillut'' näiden postausten tekemistä, koska ajoittain näitä Italian kuvia katsellessa tulee niin suuri haikeus ja halu takaisin että se on vaikea kestää.
Haikeudesta huolimatta on mukava katsella kuvia läpiä ja muistella tuota aikaa ja hetkiä siellä ja tehdä niistä jonkinlaisia koosteita.
Nyt siis tulisi kuvia kaupungista nimeltä Lucca, Italian Toscanassa( tässä postauksessa kerrotaan siis kuinka sinne päädyimme Kroatian jälkeen: http://uno-de-esos-dias.blogspot.fi/2014/12/taa-maailma-on-vihaan-kyllastynyt.html)
Tässä on meidän ensiseikkailuja Luccan keskustan alueella.



Luccassa on hassu torni jonka päällä kasvaa puita ja tuosta tornista näkee aikalailla koko Luccan,
menimme sinne muiden turistien kanssa töllistelemään.

 Tässä näkyy puut tornin laella sateisena päivänä!
Rakastan Italian arkkitehtuuria.


Jollain ihana kasvien täyttämä parveke.










Kyseisen päivän aikana ollessamme kaupungilla alkoi älytön kaatosade ja kastuimme aivan läpimäriksi.
Italian perheemme oli siitä ihan käsittämättömän pahoillaan, pyytelivät monta kertaa anteeksi ja toivat lämmintä juomaa.
Ihana perhe.



perjantai 9. tammikuuta 2015

In a gently way, you can shake the world



Rakkaan ystävän luona vierailu,
raakasuklaan valmistusta.
Lunta, lunta ja lunta.
Hyvää oloa maalla asumisesta, kyl tää taitaa olla niin mun juttu,
ainakin nyt ja tässä.

Kaipaan valoa, kasvitkin kaipaa.
Nukkumattikin nukkuu kokoajan.






















Kaikki ajallaan,
loksahtaa paikalleen.
Huonotkin hetket vahvistaa
ja tuo toivoa tulevaan.
Rakkautta riittää, sen voimin taistellaan.



tiistai 6. tammikuuta 2015

Me menemme kuuntelemaan kun metsä huojuu



Ristiriitaisen fiilikset talvesta, olen niin lämmön ja auringon lapsi että tämä aika vuodesta on itselleni hyvin haastavaa.
Toisaalta, tuo mykistävän maaginen kauneus mikä ulkona loistaa on jotain sellaista mitä ei voi kokea minään muuna vuodenaikana.
Etenkin täällä korvessa, kun katuvalot eivät kadota tähtien loistetta, on näky uskomaton.
Tähtitaivas koko komeudessaan ja hohtava täysikuu joka valaisee koko pihamaan ja saa lumen kimaltelemaan.
Eilen seikkailtiin uusilla hoodeilla ja kaikki oli niin satumaista.














On mennyt vuosia,
mietin niitä myöhemmin.
Kirjoitan kaiken muistiin,
sinnepäin ja hauskemmin.



sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Avaa tuhatlehtinen lootuksenkukka



Vuosi vaihtui, taakse jäi vuoden 2014 kauneudet ja kauheudet, uudet jännittävät kokemukset ja suurta pelkoa ja tuskaa aiheuttaneet tapahtumat.
Nyt aukaistaan uusi puhdas sivu.
Mitä toikaan uusi vuosi tullessaan, muutoksia muutoksia vaan.
Aloitan tämän vuoden uudessa kodissa.
 Hirsirakenteisessa omakotitalossa,
 pienessä kylässä Etelä-Savossa.
Meidän kodissa on puulämmitys, kaivovesi, pihasauna ja ulkohuussi.
Täällä on paljon remppaa ja touhua, mutta projekti kerrallaan tämä muodostuu viihtyisämmäksi ja käytännöllisemmäksi kodiksi.

Kuinka tänne eksyttiinkään?

Väliäkö sillä, täällä on hyvä.
On luontoa, rauhaa, pimeyttä ilman turhia valosaasteita, vain meistä itsestä hohkaavaa valoa ja humisevaa hiljaisuutta.
Suurta rakkautta, ihanin vierellä.
Kaikkea mitä nyt tarvitsen.
















''Jokasessa on lammas ja vähän sutta, tyhjä canvas, jokanen on buddha.
Joskus matkas on mutka, ainoa todellinen asia on tuska.
Silloin pitää puhkoo ne kuplat.
Ottaa pelisäännöt ja polttaa ne tuhkaks, jotta seuraava sivu olisi puhdas.
Avaa tuhatlehtinen lootuksenkukka.''