Tänään rakkaan ystävänirakas ystävä menehtyi, 14 vuotta lähestyvä old lady labbis Emma, valloittava Emma.Oma samanikäinen koirani kuolinoin 1,5 kk sitten, tiedän kuinka pahalta se tuntuu kun menettää niin pitkäaikaisen ystävän joka on aina ollut elämässä. Kirjaimellisesti siltä että sydän revittäisiin irti. Ajan kanssa se helpottaa niinkuin kaikkien asioiden suhteen. Kuitenkin, haluan tehdä tämän postauksen Emman muistolle, siitä koirasta ei voinut olla pitämättä, se oli sympaattinen hassuttelija, älyttömän kiltti ja suloinen nallukka. Nyt Emma lepää omenapuun juurella. Nuku rauhassa ja kerrothan Tessulle terveiset!
Jaksamiset Pialle ja koko perheelle<3!
Kuva googlesta.
'' Kaulahuivissa kaulaani paleltaa, kaupan kassalla
joku itki taas koiraansa, sitä kuollutta koiraansa
Ehkä sitten koirien taivaassa en enää odota
sulta rakkautta, sulta rakkautta ''
Mä rakastan syksyä.
Sitä raikasta tuoksua, josta haistaa heti et kesä on ohi ja kohta on talvi.
Sitä et tulee pimeä.
Sitä et sopiva vaatetus ulos on : sammarit,villapaita,villapipo ja kaulahuivi, tennarit.
Sitä et ulkona on viileetä muttei kumminkaan kylmä.
Rakastan myöskin öitä, jotenki se fiilis mikä ulkona on öisin on ihan tajuttoman hienoa.
Se on jotenki nii mystistä, pelottavaa ja silti tosi rauhoittavaa.
Oon tosi huono nukkumaan, eritoten öisin eli just sillon kun ''pitäs''
nukkua. Mä oikeastaan alan ikäänkuin ''heräämään'' ja virkistymään siinä
klo 21-22 kun monia muita alkaa ramasemaan.
Mulla on monta vuotta ollut rytmit sekasin ja paljon valvon öisin ja
oon luovimmillani aina silloin. Erityisesti piirtäminen onnistuu
parhaiten öiseen aikaan.
Syksy on mulle ollut tosi monena vuonna sellanen et syksyn jälkeen tai
sen aikana mun elämässä on tapahtunut paljon suuria muutoksia.
Joskus ne muutokset on aiheuttanut paljon surua ja ahdistusta.
Joskus taas paljon iloa ja onnellisuutta.
Paljon uusia asioita.
Paljon muutoksia.
Ja vaikka ne monet muutokset on ollut eka ahdistavia, ne on aina muuttunut loppujen lopuksi vain hyviksi asioiksi.
Taas nyt syksyllä on tulossa suuria muutoksia elämään.
Päässä on kauheesti ajatuksia ja jännitystä.
Toisaalta tosi turvallinen askel, silti yhtäaikaa hyppy tuntemattomaan.
Jotain sellaista mistä on kauan haaveillut ja jota odottaa kovasti.
Oon tosi herkkä itkemään ja yleensäkkin ''tunteilemaan''.
Varsinkin kun elämä on jossain tietyssä ''siirtymävaiheessa''(voi
miten inhoankaan tuota sanaa, en vaan keksi muutakaan) niin oon tosi
herkillä, saatan itkeä ihan pienistä asioista, eikä se välttämättä
tarkoita et se ois surua, itken paljon myös onnesta.
Kiinnyn tosi helposti ja kovasti ihmisiin, eläimiin ja eri paikkoihin.
Luopuminen on ollut mulle aina tosi raskasta ja vaikeaakin(vaikka se
luopuminen lopulta johtaa johonkin vielä parempaan ja on muutenkin
useimmiten hyväksi)
Herkistelen tosi paljon ja mietin asioita tosi paljon kun on tapahtumassa suuria juttuja.
Vaikka minulla on päässä paljon sekaisin asioita ja juttuja jotka painaa
mieltä, osalle pitäisi tehdä jotain ja osaan ei voi edes itse
vaikuttaa.. Niin silti tässä sekavassa ja hektisessäkin ajassa mitä elän, niin
koen että olen aika onnellinen ja kiitollinen ja tuntuu ihan mielettömän hyvältä sanoa se.
Älkää surko kesän loppua, käykää kävelyillä pimeinä syysiltoina. Ne on parhautta, eikä syksykään ole kauaa kaunis.
Kunnon ruskaa odotellessa, en tiedä mitään niin kaunista kuin sen miten koko luonto on maalattu syksyn värein.
Tulipa järjettömän pitkä stoori sori!
Lopuks vielä muutamia kuvia meidän yöllisestä kävelylenkistä, tosin
pimeällä oli tosi vaikea saada kuvia joten kuvat on tosi huonolaatusia
ja tärähtäneitäkin suurin osa mut ehkä niistä saa vähä fiiliksestä
kiinni!:)
Me seisotaan hattu kourassa maailman reunalla
Odotetaan että kaikki loppuu jonain hyökyaaltona
Ehkä ois helpompaa, ehkä ois helpompaa olla
Jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja
Heissan! Oon tosi laiskasti kuvaillut
viimeaikoina tai yleensäkkään oikein ollut missään muualla kuin kotona
tai koulussa, siksi niin vähän tänne mitään laitellut :s
Muutenkin niin kova stressi aina näin koulun alkaessa että pää ollu
vielä vähän sekasin mut eiköhän tää tästä!Nyt alkaa pikkuhiljaa asiat
selviämään ja oloki helpottamaan! Tänään oon ollut iha iltaan asti
koulussa tekemässä hommia ja tässä ois pari epäselvää kuvaa työstä mitä
olen tänään työstänyt!
Tosiaan taidegrafiikkaa ja nää työt on fotoetsauksella toteutettu, valokuva pohjana tuossa työssä.
Kuva otettu sillon kun Teemu vielä tupakoi!
Tää sinisellä värillä vedostettu on mielestäni aika siisti, koska jätin ihan tarkoituksella tuon taustan tuollaiseksi ''suttuiseksi'' ja itellä tulee vaan sellane fiilis niinku Teemu ois jossain veden alla :--D
Eipä mulla nyt muuta tällä kertaa! Hyvää viikonloppua vaan kaikille!:)
Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla Miten kaikki voi olla valmista kun ei ole edes tehty mitään? Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa? Pidän sinusta siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?
Kehitettiin vähän vielä meidän muffinssiohjetta mut ei se oikee toiminu :--D
Valoa ja pimeää, ei siin ole mitään luonnotonta Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa En pidä siitä että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään